Tänään soi

Mainokset

Lempiruoka

Muistelin tuossa äsken ruokaa laittaessani, että olipa kerran eräs ruokapöytäkeskustelu. Tarkemmin sanottuna muutama vuosi sitten, kun Erkki* oli juuri aloittanut koulutiensä. Olin silloin paljon kotona, koska Keijo* oli vielä ihan pieni. Olin tehnyt lihapullia ja oikein itse alusta lähtien. Oli perunamuusikin ja jopa itse tehty ruskeakastike. Syötiin siinä ja itse mielessäni huokailin, kuinka osaakin ruoka olla hyvää, kun oikein on jaksanut panostaa.

Erkki siinä syödessä myös jotain kovasti näytti mietiskelevän ja kohta kysyikin, että

”Arvaa mikä on mun lempiruoka?”

”No?” (tyytyväisyyttäni hykerrellen.)

”Koulun lihapullat ja muusi.”

 

Tuo äkkii paperii

Alasängyssä oli ollut hiljaista jo 15 minuutin ajan, kun Veijon* huuto kaikui:

”ÄITIII!!! Tuo papelii, äkkii. Tääl on mälkää.”

Sinne pinkaisin hoitoaineet hiuksissa, tarkistin vahinkoja, taputtelin sängyä sekä lasta ja etsin vuotokohtaa.

”Missä on märkää?”

”Tää mun solmi.”

”Täh. Miks? Missä se on ollut?”

”Mun suussa.”

 

Aha. No mitäs jos mä nyt menisin takaisin suihkuun, sopiiko?

Askartelujuttuja

Palataanpa ajassa taaksepäin viime pääsiäiseen, jolloin Keijo* oli vielä neljävuotias.

Suora lainaus omalta facebook-seinältäni:

”Olet hakemassa lapsia päiväkodista. Kurkkaat ovensuusta.

Rakkauden hedelmät nostavat katseensa rekka-autoleikistä ja huomaavat äitinsä. Katseet kirkastuvat tähtien tuikkeeseen ja hymyt leviävät kasvoille.

Vanhempi pojista kapsahtaa kaulaasi, rutistaa vähän tahmean hikisillä käsillään ja huudahtaa kauniilla äänellään:

-ÄITIII!! HALUUTSÄ NÄHDÄ MUN MUNAN?”

 

S%*k#li

Viisivuotias Keijo* kömpii vanhempien sänkyyn neljänneksi pyöräksi vähän ennen aamuseitsemää pääsiäisen pyhinä. Neljävuotias Veijo* on löytänyt paikkansa äiteen tyynyltä jo pari tuntia aikaisemmin. Keijo hyörii ja kääntyilee ja kyselee suklaamunia, äitee murisee unisena vastalauseen: ”Pitääkö niin saakelin aikaisin tulla siihen pyörimään?”

Veijo ponkaisee suoraan unesta, kesken kuorsauksen istumaan, etusormi heristen ja toruu kimellä äänellä : ”Nonononono!”

Että huomenta vaan sitten kaikille.

Aina sattuu ja tapahtuu.

Lähinnä sattuu. Veljeä leukaan tai äitiä sydämeen.

Poikia on kolme. Isoveli Erkki*, keskiveli Keijo* ja pikkuveli Veijo*. Paivääkään ei kulu ilman itkua ja naurua. Paljon asioita voisi jäädä tapahtumatta ja haluaisin unohtaa, mutta vielä enemmän on asioita, joita kovin mielelläni haluaisin muistaa vielä sittenkin kun en. Ja uskon, että paljon on vielä tapahtumatta.

Olkoon tämä paikka se, missä niitä voi ajan kultaamina muistella.

Tervetuloa mukaan matkallemme kohti selväjärkisenä pysymistä.

 

*nimet muutettu